Pohjoismaisen yhteistyön ja tasa-arvon ministeri

Valtioneuvosto hyväksyi tasa-arvopoliittisen selonteon

Viime viikolla valtioneuvosto hyväksyi tasa-arvopoliittisen selonteon ja antoi tämän eduskunnalle. Selonteko linjaa Suomen kansallista ja kansainvälistä tasa-arvopolitiikkaa 2020-luvun loppuun saakka ja koostuu seitsemästä, yli hallituskauden ulottuvasta, tavoitteesta. Tavoitteet koskevat muun muassa sukupuolistunutta väkivaltaa, yhteiskunnallista osallistumista, valtaa, taloudellista tasa-arvoa, hyvinvointi-, terveys- ja turvallisuuskysymyksiä sekä hoivavastuun, koulutuksen ja työmarkkinoiden sukupuolen mukaista jakautumista.

Tavoitteet ovat strategisia, eli kuvaavat pitkän aikavälin tavoitetilaa – konkreettiset toimenpiteet jäävät jatkossakin jokaisen hallituksen päätettäväksi. Etenkin tasa-arvopolitiikassa pitkäjänteiset tavoitteet ovat kuitenkin tärkeitä. Esimerkiksi sukupuolten välisiin eläketuloeroihin, terveyseroihin ja työmarkkinoiden jakautumiseen nais- ja miesvaltaisiin aloihin ei helposti löydy nopeita ratkaisuja, vaan muutokset vaativat aikaa. Usein on kyse myös rakenteiden ja asenteiden muuttamisesta. Pitkäjänteisten tavoitteiden asettaminen voi kuitenkin tukea ja vahvistaa tätä työtä.

Edellinen – ja historiamme ensimmäinen – tasa-arvoselonteko annettiin eduskunnalle vuonna 2010. Vaikka silloiset keskeiset tasa-arvohaasteet, kuten naisiin kohdistuva väkivalta ja palkkaerot, ovat ajankohtaisia vielä tänään, on yhteiskunta kehittynyt paljon vuosikymmenessä. Samalla esimerkiksi erilaiset kriisit, ilmastonmuutos, digitalisaatio ja työn murros nostavat esiin uusia kysymyksiä.

Uudessa selonteossa korostuu myös entistä selkeämmin se, että ihmisen asemaan ja mahdollisuuksiin vaikuttaa moni muu tekijä sukupuolen rinnalla. Tämä lähestymistapa auttaa meitä käsittelemään tasa-arvoa monipuolisemmin. Korkeasti koulutettu yritysjohtaja ja pakolaistaustainen opiskelija voivat molemmat kohdata tasa-arvoon liittyviä haasteita, mutta haasteet voivat näyttää hyvin erilasilta.

Tämä lähestymistapa auttaa myös hahmottamaan miehiä koskevat tasa-arvokysymykset monipuolisemmin. On totta, että miehillä on keskimäärin naisia korkeammat palkat, ja samaan aikaan on myös totta, että naisten työllisyysaste on ohittanut miesten ja asunnottomista enemmistö on miehiä. Jos käsittelemme tasa-arvoa ainoastaan keskimäärien lähtökohdista, jää aika paljon näkemättä.

Viime vuosikymmenen aikana sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen asema on muuttunut yhteiskunnassa – ja hyvä niin. Tämän on huomioitava myös tasa-arvopolitiikassa. On muistettava, että tasa-arvopolitiikka ei ole nollasummapeliä. Kyse on tasa-arvoisista oikeuksista ja siitä, ettei sukupuoli tai muu yksilön taustaan liittyvä asia määritä hänen asemaansa tai mahdollisuuksiaan yhteiskunnassa. Tämän tulee päteä jokaiseen, sukupuolesta riippumatta.

Tasa-arvokysymykset koskevat ihmisen koko elämänkaarta ja kaikkea yhteiskunnan toimintaa. Tasa-arvo ei toteudu ”jossain muualla”, vaan on osa meidän jokaisen arkea ja jokaista poliittista päätöstä. Vaikka Suomi kansainvälisissä tasa-arvovertailuissa usein kuuluu kärkijoukkoihin, tasa-arvo ei vielä toteudu kaikilta osin. Työtä on jatkettava määrätietoisesti ja pitkäjänteisesti. Selonteko tukee tätä työtä.

Kolumni on julkaistu Etelä-Uusimaassa 16.6.2022