Naisten sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien purkaminen ei ole sattumanvaraista vaan järjestäytynyttä toimintaa.
Tasa-arvo Suomessa on koko maailman mittapuulla kehittynyttä. Jo saavutetut virstanpylväät on tärkeä tiedostaa, ja niistä on syytä kiittää naisten oikeuksien puolesta väsymättä toimineita poliitikkoja ja kansalaisaktivisteja. Maailmassa ei kuitenkaan ole vielä yhtäkään sukupuolten tasa-arvon saavuttanutta maata. Koronaviruskriisin jatkuessa jo saavutettu edistys uhkaa ottaa takapakkia, sillä pandemian seuraukset kohdistuvat monin tavoin erityisen raskaasti naisiin.
Naisten oikeudet ovat kärsineet lukuisia takaiskuja. Valta Washingtonissa on vaihtunut, mutta presidentti Donald Trumpin hallinnon aikana tehdyt päätökset – erityisesti tuen epääminen aborttineuvontaa tai palveluita edistäviltä järjestöiltä – heikentävät edelleen naisten ja tyttöjen elinoloja ja asemaa. Puola on kiristänyt aborttilakiaan niin, että kaikki ennen tammikuuta laillisina pidetyt abortit on lopetettu. Eräissä Latinalaisen Amerikan maissa valtiot kampanjoivat naisia ja seksuaalivähemmistöjä vastaan. Poliittisia ja kansalaisoikeuksiaan Valko-Venäjällä puolustavat naiset ovat juuri sukupuolensa vuoksi erityisen haavoittuvassa ja riskialttiissa asemassa.
Naisten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien purkaminen ei ole sattumanvaraista vaan järjestäytynyttä ja avokätisesti rahoitettua toimintaa. Taustalla on valtioiden rajat ylittävä ja Euroopassakin aktiivinen anti-gender-liike, joka pyrkii heikentämään naisten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kyseenalaistamalla jo saavutettuja kansainvälisiä sitoumuksia.
Naisten seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia edistettiin 1990-luvulla suurissa YK-konferensseissa, joiden loppuasiakirjat olivat nykymittapuullakin tarkasteltuna edistyksellisiä. Sukupuoli-identiteettien kirjon tunnustavan gender-termin käyttö on itsessään monenkeskisen kansainvälisen neuvottelun tulosta.
Kyse on semantiikan lisäksi arvoista. Jotkut pitävät naisten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia perinteisiä rakenteita ja perhe- ja sukupuolirooleja uhkaavina. Anti-gender-liikettä luonnehtivat vaihtelevasti nationalismi, naisvihamieliset arvot ja äärioikeistolaisuus. Toisinaan toimijoilla on yhteyksiä eri uskontotaustaisiin järjestöihin ja instituutioihin.
Aatteet eivät leviä vain tietyistä maista tai harvoilta toimijoilta. Päinvastoin: muutamassa vuodessa naisten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vastaisia aatteita on hivutettu vaivihkaa yhteiskuntien rakenteisiin sekä valtiollisen vaikuttamisen että kansalaisjärjestöjen kautta.
Suomi menestyy kansainvälisissä tasa-arvovertailuissa perinteisten valttiemme – kuten koulutustason, terveydenhuollon ja poliittisen osallistumisen mahdollisuuksien – ansiosta. Samalla on tasa-arvon osa-alueita, joista voimme olla vähemmän ylpeitä. Haasteitamme ovat viime vuosina voimistunut ja usein sukupuolittunut vihapuhe sekä naisiin kohdistuva väkivalta, joka on eurooppalaisella asteikolla maassamme huomattavan yleistä. Kansainväliset monenkeskiset sopimukset velvoittavat meitä toimimaan. Rohkeus ja edelläkävijyys tarkoittavat kansallisiin epäkohtiin tarttumista ja avointa, kannustavaa vuoropuhelua sellaisten maiden kanssa, joiden kohtaamat ongelmat ovat huomattavasti laajempia kuin Suomen.
Ulkoministeriö on ollut mukana rahoittamassa saksalaisen Centre for Feminist Foreign Policy -järjestön maaliskuussa julkaisemaa tutkimusta, jossa kartoitetaan naisten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vastaisen liikehdinnän ja kampanjoinnin syitä ja seurauksia sekä toimintatapoja siihen vastaamiseksi. Tutkimusraportti korostaa, että anti-gender-kampanjat eivät kohdistu pelkästään naisiin tai seksuaalivähemmistöihin. Ne pyrkivät myös murentamaan demokratiaa esimerkiksi verkossa tapahtuvan kohdennetun häirinnän kautta.
Raportin johtopäätösten mukaan systemaattiseen anti-gender-kampanjointiin vastaaminen vaatii naisten ja sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien väsymätöntä ja valpasta puolustamista. Tätä on tehtävä monin tavoin ja eri tasoilla, yhdessä valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa, kaikkialla maailmassa.
Helsingin Sanomat Vieraskynä-mielipidekirjoitus 3.7.2021
