Keskikesän kynnyksellä pohjoismaiset yhteistyöministerit kokoontuivat Porvoossa. Kyse oli ensimmäisestä läsnäkokouksesta pandemian alettua. Koronatilanteen vuoksi kyse oli käytännössä hybridikokouksesta; osa ministereistä ja virkamiehistä osallistui paikan päällä, osa etäyhteydellä. Pandemian tuottaman digiloikan – ja uusien tottumuksien – ansioista tämä lienee jatkossa entistä yleisempi kokousmuoto.
Nyt Porvoossa tavatessamme oli kulunut lähemmäs puolitoista vuotta siitä, kun viimeksi nähtiin. Vaikka Pohjoismaiden yhteistyöministereiden etäyhteydenpito on ollut hyvinkin tiivistä läpi koronakriisin, tuntui hienolta taas tavata kasvotusten. Tämän vuoden Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaana annoimme vieraillemme varsin lämpimän vastaanoton – kuluneen kesän malliin helle helli meitä silloinkin ja palamme Pohjolaa näyttäytyi hienoimmillaan.
Vaikka tapasimme aurinkoisissa merkeissä, koronapandemia näkyi vielä kaikissa kokousjärjestelyissä, ja terveysturvallisuus oli kaiken keskiössä. Erikoisjärjestelyistä huolimatta oli tärkeää voida tavata. Mielestäni on perusteltua, että pohjoismaiset ministerit kokoontuivat heti kun oli suinkin mahdollista. Pohjola on kotimme, meidän palamme maailmaa. Pohjoismainen yhteistyömme perustuu yhteisiin arvoihin ja yhteiseen historiaan. Pohjoismaiset naapurimme ovat tärkein viitekehyksemme ja luontevimmat yhteistyökumppanimme. Yhdessä kehitämme yhteiskuntiamme yhteisen arvopohjan mukaisesti.
Kuluneen vuoden aikana koronapandemian seuraukset ovat herättäneet kysymyksiä pohjoismaisesta yhteistyöstä. Onkin selvää, että koronakriisi on sitä koetellut. Vapaa liikkuvuus on yhteistyön kulmakivi, joten maahantulorajoitukset ovat – perustellusti – herättäneet voimakkaita reaktioita. Erityisesti raja-alueilla arki on vaikeutunut, mutta ovat rajoitukset vaikuttaneet meihin kaikkiin muihinkin. Pohjoismainen yhteistyö on luonnollinen ja itsestään selvä osa arkeamme ja identiteettiämme. Tämän takia rajoitukset ovatkin tuntuneet niin vierailta, vaikka ne otettiin käyttöön poikkeuksellisina aikoina tartunnan leviämisen vähentämiseksi sekä ihmisten hengen ja terveyden suojelemiseksi.
Pandemia on muistuttanut meitä siitä, ettei mitään voida pitää itsestäänselvyytenä. Meidän on aktiivisesti tehtävä työtä pohjoismaisen yhteistyön vahvistamiseksi. Suomen puheenjohtajuuskaudella kiinnitämme huomiota siihen, kuinka tärkeää on oppia kriisistä ja yhdessä jatkaa yhteistyömme kehittämistä. Panostamme esimerkiksi pohjoismaisen huoltovarmuus- ja valmiusyhteistyön kehittämiseen, ja selvitämme maahantulorajoitusten yhteiskunnallisia vaikutuksia. Yhteistyöministereiden toimeksiannosta tehdään myös strateginen selvitys siitä, mitä voimme oppia koronakriisistä, miten vahvistamme yhteistyötä kriisitilanteissa ja miten turvaamme pohjoismaisen integraation.
Visiomme vuodelle 2030 on, että Pohjolasta tulee maailman kestävin ja integroitunein alue. Pandemia ei ole muuttanut tätä. Päinvastoin, nyt on tehtävä määrätietoista työtä vision eteen. Vision toteuttamiseksi pohjoismaiset yhteistyöministerit ovat hyväksyneet nelivuotisen toimintasuunnitelman kaudelle 2021-2024. Toimintasuunnitelmaan sisältyy 12 konkreettista visiotavoitetta kolmen laajan strategisen prioriteetin alle: vihreä Pohjola, kilpailukykyinen Pohjola, ja sosiaalisesti kestävä Pohjola.
Koronakriisin aikana on tullut selväksi, että Pohjoismaiden kansalaiset odottivat yhteistyöltä enemmän. Onkin syytä vielä vahvistaa ja syventää yhteistyötä, ja sen teemme ottamalla oppia koronakriisistä. Pandemia on näyttänyt, että tarvitsemme enemmän yhteistyötä, ei vähemmän. Kuten visiossa vuodelle 2030 todetaan, Pohjoismaat ovat kerta toisensa jälkeen osoittaneet olevansa vahvempia yhdessä.
Kolumn i Etelä-Uusimaa 22.7.2021
