Tämän vuoden kuntavaalit olivat aika erikoiset. Koronarajoitukset toivat kampanjan uudelle haastavuustasolle sekä ehdokkaiden, että varmaan myös äänestäjien näkökulmasta, kun perinteiset vaaliin liittyvät kohtaamiset jäivät suurilta osin pois. Vaikka – jyrkän oppimiskäyrän jälkeen – voin todeta, että digitaalisissa apuvälineissä on paljon hyvää, oli kuitenkin myös tervetullutta, että kampanjan loppupuolella oli mahdollista tavata ihmisiä jälleen kasvokkain. Sitä on kyllä vaikeata täysin korvata – ja hyvä niin.
Pitkän kampanjan jälkeen, mikään päivä ei tunnu ehdokkaille yhtä jännittävältä kuin vaalipäivä. Vaali-iltana oli kuitenkin helppoa tuntea kiitollisuutta. Olen iloinen siitä, että RKP onnistui hallitusasemassa kasvattamaan kannatustaan. Tämä tulos näkyy myös paikallisesti Länsi-Uudellamaalla. RKP kasvoi sekä Raaseporissa että Inkoossa, ja piti kiinni valtuustopaikoistaan myös Hangossa, Siuntiossa, Kirkkonummella ja Lohjalla.
Kuntavaalit ovat henkilövaalit, jossa ehdokasasettelun tärkeys korostuu. Asiakysymykset ovat hyvin paikalliset ja lähellä äänestäjää. Sillä, että ehdokkaat ovat aktiivisia, osaavia ja lähellä kuntalaisia, on suuri merkitys. Myös monipuolisuuteen on demokratian kannalta tärkeää kiinnittää huomiota, jotta erilaiset äänet pääsevät kuuluviin ja jotta tuleva valtuusto heijastaa kuntalaisia laajasti. Haasteista riippumatta iloitsen, että niin moni, puolueesta riippumatta, uskalsi ja jaksoi lähteä mukaan ehdokkaaksi tai kampanja-apulaiseksi näissä vaaleissa. Olen myös erityisen iloinen siitä, että esimerkiksi Raaseporin tulevassa valtuustossa saavutettiin varsin tasapainoinen sukupuolijakauma, ja että mukana on eri-ikäisiä valtuutettuja, sekä kokeneempia että tuoreita kasvoja. Tästä on hyvä jatkaa.
Vaikka kampanja on nyt päättynyt, ovat vaalit vasta uuden työn alku. Kansa on valinnut edustajansa, joiden tehtävä on nyt löytää yhteisiä ratkaisuja koko kunnan eduksi. On kyse viihtyvyydestä, palveluista, taloudesta, kestävästä kehityksestä ja siitä, miten kuntiin houkutellaan lisää ihmisiä ja yrityksiä. Näiden kysymysten tärkeys ei haalistu vaalipäivän jälkeen.
Toivon myös, että yhteys valtuutettujen ja kuntalaisten välillä säilyy ja vahvistuu vaalien jälkeen. Myös tämän osalta vaalipäivän tulisi olla alku-, ei loppupiste. Uskallan uskoa, että halu lisätä vaikuttamismahdollisuuksia ja keskustelua vaalien välillä on yhteinen, puolueesta riippumatta. Tämä on alue, jolla meillä on vielä kehittämisen varaa, etenkin kun katsoo historiallisen alhaiseksi jäänyttä äänestysaktiivisuutta. Kuntapolitiikan tulee olla lähellä kuntalaista, ei ainoastaan joka neljäs vuosi vaan vuoden jokaisena päivänä.
Kolumn i Etelä-Uusimaa 17.6.2021
