Funderingar

Tasa-arvotyötä kannattaa juhlia ja jatkaa

Skriven den .

Kolumni Etelä-Uusimaassa 11.3.2021

Maaliskuussa vietetään sekä naisten päivää (8.3), että tasa-arvon päivää (19.3). Merkkipäivät nostavat esille jo saavutettuja tasa-arvon edistysaskelia kansallisella ja kansainvälisellä tasolla, mutta samalla myös edistää työn jatkuvuutta.

Suomessa elämme tasa-arvoisemmin kuin koskaan aikaisemmin, kiitos aikaisempien tasa-arvotaistelijoiden. Tasa-arvoministerinä saankin ajoittain kysymyksiä siitä, ovatko kenties isoimmat tasa-arvokamppailut jo takanamme. Suomihan nousee usein kansainvälisten tasa-arvovertailujen kärkeen. Emmekö jo ole maalissa? 

Merkkipäivien yhteydessä onkin hyvä tilaisuus pysähtyä ja pohtia, mitä tasa-arvotyö tänään merkitsee, ja miksi sitä tehdään. Emme valitettavasti ole vielä maalissa, vaikka suunta on oikea ja pitkän matkan olemmekin jo taivaltaneet. Vielä on kuitenkin matkaa edessämme, muun muassa palkka- ja eläke-erojen, sukupuolittuneen väkivallan ja häirinnän, raskaus- ja perhevapaasyrjinnän, sekä hoivan ja kotitöiden epätasapainoisen jakamisen osalta. Muun muassa näissä kysymyksissä sekä tilastot että kokemukset kertovat kaunistelematta sen, että tasa-arvo ei vielä toteudu maassamme.

Nämä voivat helposti tuntua ikuisuuskysymyksiltä, joita toistetaan vuodesta toiseen. Muutokset vaativat kuitenkin usein laajaa, pitkäjänteistä ja määrätietoista työtä. Urheilutermein voi todeta, että kyseessä on ennemminkin maratoni, kuin sprintti. 

Työtä pitää kuitenkin sinnikkäästi jatkaa. On syytä muistaa, että jokaisen tilastoluvun takana on ihminen. Arjessaan epätasa-arvoa ja epäkohtia kohtaavaa ihmistä ei paljon lämmitä, että pärjäämme Suomessa yleisellä tasolla hyvin tai paremmin kuin jossakin muualla. 

Meidän tasa-arvohaasteemme eivät suinkaan perustu mihinkään luonnonlakiin. Tämän todistavat muun muassa esimerkit naapurimaistamme Ruotsista ja Norjasta, missä isät käyttävät paljon suuremman osan perhevapaista kuin suomalaiset isät. Tämä johtuu eroista meidän perhevapaajärjestelmissämme, ei kansanluonteissamme, ja olemmekin voineet ottaa oppia naapureista myös meidän oman perhevapaauudistuksen valmistelussa. Asioita voi, ja pitääkin, muuttaa – tämä on politiikan ja poliitikkojen tehtävä.

Historia ja kansainvälinen kehitys muistuttavat meitä siitä, että tasa-arvoa ei voi pitää itsestäänselvyytenä, ja siitä, että yksi edistysaskel ei takaa seuraavaa. Vastustus naisten oikeuksia kohtaan, esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien osalta, on viimeisten vuosien aikana lisääntynyt eri puolilla maailmaa, myös Euroopassa. Lisäksi koronapandemia tuo uusia haasteita tasa-arvon edistämiseen, myös meillä Suomessa. Tämä näkyy esimerkiksi naisvaltaisten alojen lomautuksissa ja työttömyydessä sekä lisääntyneen perheväkivallan muodossa.

Siksi tarvitsemme edelleen tasa-arvotyötä, vuoden jokaisena päivänä. Työ ei ole valmis, mutta voimme näyttää, että tasa-arvoa edistävien tavoitteiden saavuttaminen on mahdollista. Tämä on paitsi kestävyys- myös joukkuelaji, johon kaikkien panosta tarvitaan.